Anu Kiiskinen kuuluu niihin nuoriin taiteilijoihin, joille kuvanveisto on keino luoda merkityksiä ja sisältöjä ympäristön ja taideteoksen vuorovaikutuksessa. Tärkeitä eivät niinkään ole 'autonomisen objektin' esteettiset arvot, vaan kommunikaatio, toiminnallisuus ja sosiaaliset aspektit. Kiiskinen on työskennellyt taiteilijana mm. maisemasuunnittelijoiden, -arkkitehtien ja lavastussuunnittelijoiden kanssa projekteissa, joissa on suunniteltu ja toteutettu taideteoksia julkisiin tiloihin, puistoihin tai maisemaan.

Tyypillistä tiettyyn tilaan tehdylle taideteokselle on, ettei sitä voi nähdä eikä selittää yksinomaan taiteilijan tekemänä esineenä. Pikemmin sen voi nähdä taiteilijan interventiona jo olemassa olevan ympäristön rakenteisiin, niitä suoranaisesti kommentoivana tai muuten muuttavana. Näitä rakenteita ovat ihmiset, paikalliset asukkaat, paikan historia ja arkkitehtuuri. Tämän päivän urbaani, sosiaalisesti vuorovaikutteinen julkinen taide voi yhtä hyvin ympäristön uudelleenjärjestämistä, sen pelkistämistä tai jotain siihen lisäämistä. Tilan merkitsemisen tai sen 'monumentilla' määrittelyn sijasta voidaankin ottaa jotain pois tai 'avata' tilaa.